Tjugondag knut kör julen ut - Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.
Det var en underlig juletid i år. Oftast brukar julkänslan smyga fram redan i mitten av november, men i år kom den egentligen inte alls. Av gammal vana tog jag fram tomtar och jul-ljusen till lillajul och medan vi i december gjorde saker, likt en ceremoni, som blivit med tiden till jultraditioner, så visst såg det ut som jul,med pepparkakshus, lucia och till sist "stora julen" dvs. julhelgen med matfrosseri och enorm mängd julklappar. Men den rätta känslan kom aldrig, inte ens en liten stund av den speciella känslan av salighet, som en kopp glögg och ljuset från granen brukar få till stånd.
Då jag till sist insåg att den känslan inte tänker befinna sig i år, växte det i stället fram en känsla av rastlöshet att få plocka undan hela julen så fort som möjligt. Ut med allt rött och in med kalla färger. Gardiner och mattor i vitt, blått och lila. Saltstenslyktan i fönstret och frökatalogerna fram.
Nu börjar det vara undanstädat, såhär till tjugondag, bara de vackra amaryllisblommorna finns kvar, men de gör en vacker kombo ihop med videkvistarna.
Tänä vuonna en tunne minkäänlaista katkeruutta Nuuttia, siis nuutinpäivää kohtaan, mitä yleensä olen tuntenut, kun joulu on ohi. Itse asiassa olen jo hyvissä ajoin valmistautunut joulukoristeiden pois siivoamiseen ja odottanut sitä kun saa laittaa talvisen, viileän sävyiset verhot ikkunoihin ja palauttaa kaikki joulunpunaiset tyynyt, verhot ja matot muiden joulukoristeiden kanssa, varaston hyllylle odottamaan ensi joulua.
Jostain syystä, enkä osaa selittää,mistä moinen johtui, minulle ei missään vaiheessa tullut sellaista tiettyä autuaa tunnetta, mikä tuo sisäisesti sen aidon joulutunnelman. Rutiininomaisesti teimme kaikki jouluvalmistelut perinteiseen tapaan. Kiersin markkinoita vanhimman tyttären kanssa, keskimmäisen kanssa valmistettiin "ydinsodan jälkeinen" muumi piparkakkutalo. Joulumusiikki soi päivittäin, lahjatkin oli hankittu/valmistettu ajoissa, mutta ei, sitä tunnetta ei tullut. Ei edes joulupäivänä glögikupposen äärellä, joulukuusen loisteessa...
Joten nyt kun joulu on virallisesti ohi, odotan innolla kirkkaita, kylmiä talvipäiviä ja aikaa haaveilla keväästä siemenluetteloiden parissa.
Jotain punaista sentään jäi, joulun viimeiset amaryllikset, jotka sopii kauniisti, hentojen pajunkissojen seuraksi samaan maljakkoon.
Kommentit
Lähetä kommentti